Henri Hartikainen kokeili osana Future Classroom Lab -hanketta Qridin käyttöä kieltenopetuksessa. Hän muotoili englannin kuudennnen luokan arviointikriteereistä oppilaille ymmärrettäviä itsearviointikysymyksiä. Lisäksi hän otti käyttöön oppimispolku-tehtäväkortit, jotka tukivat oppilaiden itsenäistä oppimista ja arviointia. Hankkeen aikana oppimistulokset paranivat ja monet oppilaat nostivat koetuloksiaan.
Lähdin tekemään yhteistyötä Qridin kanssa osana Future Classroom Lab –hanketta. Hankkeen aikana testasin oppimisanalytiikkaa oppimisen ja arvioinnin tukena kieltenopetuksessa. Tavoitteena oli kehittää oppilaan edellytyksiä itsearviointiin oppimisanalytiikan avulla ja tarjota ajankohtainen kuva oppimisen etenemisestä.
Testiryhmäksi valikoitui kaksi kuudennen luokan englannin ryhmää. Ryhmille Qridin käyttö oli entuudestaan jokseenkin tuttua, esimerkiksi lukuläksyt he olivat äänittäneet Qridin kautta.
Hankkeen aikana muutin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 6. vuosiluokan arviointikriteerit oppilaalle helpommin ymmärrettävään muotoon.
Aloitin 6. vuosiluokan arviointikriteerien kääntämisen itsearviointimuotoon pilkkomalla useamman asian sisältäviä tavoitealueita osiin tai nostamaan vain yhden taidon esiin. Esimerkiksi ”T10 Kehittyvä kielitaito, taito tulkita tekstejä” -osuuden pilkoin erikseen kuullun ymmärtämiseen ja luetun ymmärtämiseen. Seuraavaksi mietin osa-alueittain kuvauksia arvosanoille 4, 6 ja 10 OPH:n antamiin kriteereihin peilaten. Lopuksi muutin tekstit väittämiksi kuten ”Ymmärrän selkeää puhetta tutuista aiheista”. Kävin myös muutamien testioppilaiden kanssa läpi kriteerien kieltä ja muutin vaikeasti ymmärrettäviä sanoja oppilaille sopivaksi, esimerkiksi ”vuorovaikutustilanne” -> keskustelu. Sanamuotojen pohtiminen oli aikaa vievä vaihe, sillä oppilaat kysyivät useammassa kohdassa tarkennusta väitteisiin.
Kun olin saanut muokattua itsearviointikysymykset OPH:n kriteereitä mukaillen kävimme taulukon läpi kaikkien oppilaiden kanssa. Tässä vaiheessa vielä viilasimme viimeiset väittämät helpommin ymmärrettäviksi. Lopullisesta versiosta oppilas poimi itselleen kehityskohteita ja oppitunneilla mietittiin, mihin laajempiin tavoitteisiin tunnin asiat liittyivät. Oppilailta saadussa palautteessa arviointikriteerien esilläolon koettiin auttavan keskittymistä opiskeluun.
Lisäksi tein kevätlukukaudelle tehtävälistoihin oppimispolku-tyyppiset tehtäväkortit, joiden avulla oppilas hahmotti jaksojen tavoitteita, seurasi ja arvioi omaa edistymistään jaksojen aikana.
Oppimispolku-tehtäväkorttien avulla oppilas näki jakson tavoitteet ja ydinsisällöt ja seurasi omaa edistymistään suhteessa niihin. Ensimmäisessä tehtäväkortissa oppilas selaili jakson asiat ja asetti omat tavoitteet. Lopuissa korteissa oli kirjan tehtäviä, sähköisiä tehtäviä ja syventäviä lisätehtäviä. Korttien avulla oppilas arvioi esimerkiksi tunnilla opetellun asian hallintaansa ja pystyi pyytämään apua tai ottamaan eriytettyjä tehtäviä.
Opettajan näkökulmasta tällaisten menetelmien käyttö oli helppoa toteuttaa. Kortit auttoivat tuen tarpeen ohjaamisessa ja vaikuttivat tukevan vähemmän motivoituneiden etenemistä. Ensimmäisellä kerralla tehtäväkorttien luominen vei hieman aikaa, mutta jatkossa ne olisivat tulevien oppilasryhmien hyödynnettävissä suhteellisen pienin muutoksin.
Osa oppilaista koki tehtäväkorttien kautta tapahtuvan seurannan ja arvioinnin hieman turhana, mutta luokan keskiarvo jaksokokeissa nousi noin 0,25:lla verrattuna ryhmien aiempiin suorituksiin. Useampi keskitason oppilas paransi koetuloksiaan jopa yli puolella numerolla.
Kirjoittaja on luokanopettaja Henri Hartikainen, joka opettaa englantia Oulun normaalikoululla Koskelassa.